Runouden tiet äärettömään: Ihmisyys, ylittäminen ja tekoälyn aikakausi
Pohdin aikoinaan paljon miten selittää elämää ja kuolemaa. Miten puristaa ihmisen elämä runoksi. Loin ”Matkaajan”. Sitä kait me lopulta olemme. Matkaajia loputtomassa virrassa. Matkaaja Siellä istumme salissa, jolla ei ole nimeä. Istumme, syömme ja lepäämme ilman sukupuolta ja nimeä. Mistä tiedän? Tämän minä muistan ennen nykyistä vaellustani. Ikuisuuden rakentamassa salissa me olemme yhtä ja samaa. Read more
Tähtitiede on kaunista. Avaruus tarjoaa mielelle loputtomia seikkailuita, arvoituksia ja stooalaista realismia. Tämä runo sai alkunsa ajatuksesta missä kaukainen kvasaari katsoo meidän auringon ja maapallon viimeisiä hetkiä. Siinä missä ennen valo roihusi, onkin nyt vain kaksi kylmää ja elotonta taivaankappaletta. Tähtitaivaan romanssin loppu. Lopulta maailmankaikkeudessa ei ole tahoa, joita nämä aurinkokuntien romanssien sammumiset hetkauttaa. Se Read more
Oon koko elämäni nähnyt toistuvaa unta missä uin sinisessä meressä. Lähden sukeltamaan ja tumma vesi muuttuu synkemmäksi mitä syvemmälle uin. Jossain kohtaa unta näen tumman varjon uivan minua kohti ja ennenkuin ehdin tehdä mitään, valkohai avaa suun ja uni loppuu siihen. Luin yhdessä vaiheessa paljon unista ja myös miten unia voisi oppia hallitsemaan. Painajaiset ja Read more
Yksi vuosituhannen parhaista elokuvista on omasta mielestä ”Inception”, jossa todellisuuden rajat hämärtyy. Mikä on lopulta unta ja mikä todellista elämää? Voimmeko olla varmoja omasta valveillaolosta, että se on se todellisuus vai olemmeko unessa? Tämän runon kirjoitin 12.4.2016. ”Kasva vanhaksi, yhdessä” 1. Kasvoit ajatuksesta. Yhdestä ajatuksesta. Siin unessa kasvoin vanhaksi kanssasi. Rakensimme maailman missä ei ollut Read more
Tämä runo syntyi 19.4.2015. Ajatusmaailma taustalta liittyy The Road -elokuvan sekä ”The Last of Us” -pelin tunnelmiin. Apokalyptiseen taiteeseen liittyy jotain unenomaista. Miten kaikki voisi yllättäin vain pysähtyä ja luonto ottaisi jälleen vallan. Miten merkityksettömiä ihmisen saavutukset lopulta ovat. Runon lukijan ei kannata ajatella, että olisin synkkä ihmisenä. Nämä runot kuvastavat realiteettien hyväksymistä ja ovat Read more
Tämän runon ajatus oli valtamerien syvyyksissä seilaavien ydinsukellusveneiden miehistön tunnelmaa. Tilanne, jossa heillä on kommunikaatio katkennut ulkomaailmaan ja noustessaan pinnalle todistavat, että heidän tehtävänsä on turha. 1. Palava laiva meren syövereissä Hehkuu se lämpöä ja valoa Mut miehistö sen on hiljaa. 2. Lipuu läpi veden, läpi loputtoman matkan Valmiina kuin sotilas Mut sen miehistö on Read more