Tämän runon ajatus oli valtamerien syvyyksissä seilaavien ydinsukellusveneiden miehistön tunnelmaa. Tilanne, jossa heillä on kommunikaatio katkennut ulkomaailmaan ja noustessaan pinnalle todistavat, että heidän tehtävänsä on turha.
1.
Palava laiva meren syövereissä
Hehkuu se lämpöä ja valoa
Mut miehistö sen on hiljaa.
2.
Lipuu läpi veden, läpi loputtoman matkan
Valmiina kuin sotilas
Mut sen miehistö on hiljaa.
3.
Koittaa vihdoin päivä kun palava laiva nousee pintaan
Se nousee pintaa, mut vastas ei oo kuin tyhjä taivas
Putket tyhjäks, tulikärpäset tanssii
4.
Jälleen hiljaisuus laskee verhon
Painuu palava laiva takas syvyyksiin haudan
Painuu sinne jäädäkseen
Miehistö hyväksyy hiljaa
Kohtalon kauneimman
Juha Falck
WhatheFalck 
Leave a comment