In city alleys, where time fades away, Hand in hand, we wander, forgotten. In our gazes, the magic of childhood, Eternal play, our hearts skipping beats.

The stones beneath our feet tell a story, Of growing older, yet hidden deep within. A silent wish, kept secret in the heart, To remain children, with you, forever.

Around us, the years roll by, Streets change, people age. But the two of us, playing on the shores of time, Dreaming of a world where we never grow up.

Reality calls, but we do not hear, The weight of life, it does not touch us. Your hand, so familiar and safe, Takes me away, from the world of adults.

In the words of Baudelaire, “beauty is eternity”, And our beauty, is the mind of a child. We age, but together, Always as children, our hearts united.

Kellon kahdet kasvot: Lapsuuden ja Vanhuuden Laulu”

Kaupungin kujilla, missä aika katoaa, Kuljemme käsikkäin, unohdettuina. Katseissa meidän, lapsuuden taikaa, Ikuista leikkiä, sydämet sykähtäen.

Kivet polkumme alla kertovat tarinaa, Kuinka kasvamme, mutta sisimmässä piilossa. Hiljainen toive, sydämessä salattuna, Pysyä lapsina, sinun kanssasi ikuisesti.

Ympärillämme vuodet vierivät, Kadut muuttuvat, ihmiset vanhenevat. Me kahden, ajan rannalla leikkien, Unelmoiden maailmasta, missä emme koskaan kasva.

Todellisuus kutsuu, mutta emme kuule, Elämän raskaus, se meitä ei kosketa. Sinun kätesi, niin tuttu ja turva, Vie minut pois, aikuisten maailmasta.

Baudelairen sanoin, “kauneus on ikuisuutta”, Ja meidän kauneutemme, on lapsen mieli. Vanhaksi kasvetaan, mutta yhdessä, Aina lapsina, sydämemme yhtyneinä.